Metallin merkitys

Tutkimuksen esittely

Jokainen, joka seurasi suomalaista mediaa Lordin voittaessa Suomen Euroviisujen esikarsinnan alkukeväästä 2006, muistaa kuinka ristiriitaisia tunteita ja kannanottoja hirviöbändin valinta Suomen edustajaksi aiheutti. Kansa jakaantui lähes välittömästi kahteen leiriin. Lordin mediahuomio ja sen innoittama julkinen keskustelu kotimaassa herättivät myös ulkomaisen median kiinnostuksen. Merkittävät englanninkieliset sanomalehdet, kuten esimerkiksi The Guardian ja The Sunday Times Iso-Britanniassa ja The New York Times USA:ssa, uutisoivat suomalaisten huolen kansakunnan imagosta jo paljon ennen Ateenan varsinaista Euroviisu-kilpailua. Kuten Bilefsky (2006) kirjoittaa artikkelissaan “Monster band has Finland fretting over face it shows”, Lordin valinta sai aikaan jopa kansallisen kriisin piirteitä. Uskonnolliset tahot kutsuivat valintaa pyhäinhäväistykseksi ja äänekkäimmät kriitikot vetosivat jopa presidentti Tarja Haloseen Suomen Euroviisu-edustajan uudelleen nimeämiseksi. Vain muutama viikko myöhemmin, Lordin saavutettua ennen kokematonta menestystä ensimmäisenä suomalaisena Euroviisu-voittajana, arviolta 80 000 suomalaista sekä lukuisia ulkomaalaisia metallituristeja eri puolilta Eurooppaa kokoontui juhlimaan Lordin voittoa Helsingin Kauppatorilla. Myös presidentti Halonen oli mukana juhlinnan virallisessa osuudessa. Pronssinen avain, jonka presidentti myönsi Lordille tunnustuksena laadukkaasta kotimaisesta työstä, oli konkreettinen todiste siitä, kuinka pitkän matkan Suomen kansa oli kulkenut vain muutamassa kuukaudessa: metallimusiikki ja hirviöbändi, joka sitä tuolloin näkyvimmin edusti, oli nyt kansallinen ylpeydenaihe. Yhä mielenkiintoisemmaksi yhtälön tekee se, että monille metallifaneille Lordi ei itse asiassa edusta "aitoa" metallia esimerkiksi kaupallisuutensa vuoksi.

Se, että metalli on suomalaisen musiikkiyleisön suosiossa, ei missään nimessä ole mikään uusi ilmiö. Tekijänoikeusjärjestö Gramexin asiakaslehti Gramexpress kertoo artikkelissaan "Metallimiehemme maailmalla" (2006/03) raskaan suomalaisen rockin läpimurrosta kotimaassa. Artikkelia varten haastatellut Suomen Sony BMG:n toimitusjohtaja Kimmo Valtanen ja suurimman suomalaisen metallimusiikin levy-yhtiön, Spinefarmin, toimitusjohtaja Riku Pääkkönen toteavat, että Lordin Euroviisuvoitolla oli toki iso merkitys suomalaisen rockin tunnettavuuden lisäämisessä ulkomailla, mutta kotimaassa sen merkitys oli ensisijaisesti siinä, että raskaastakin rockista tuli lopulta yleisesti hyväksytty ja edustuskelpoinen kulttuurimuoto. "Metallilla on Suomessa pitkät perinteet ja ilmiönäkin se on arkipäiväistynyt, eikä sitä koeta enää pelottavana. Raskas rock on Suomessa melkein kansanmusiikkia", Gramexpressin haastateltavat toteavat lähes yhteen ääneen. Vaikka levy-yhtiöjohtajat tunnustavatkin metallin muuttuneen yhteiskunnallisen aseman ja kulttuurillisen arvostuksen Suomessa, he toteavat myös ykskantaan, että suomalaisella metallimusiikilla on "laaja ja uskollinen fanikunta ympäri maailman" ja että suomalaiset yhtyeet itse asiassa myyvät maailmalla huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Suomalaisen raskaan rockin kannattajakunta Japanissa, USA:ssa ja Itä- ja Keski-Euroopassa on jopa niin vahva, että esimerkiksi HIM on myynyt maailmalla 4 miljoonaa levyä, joista Suomessa ainoastaan 360 000.

Edellä mainitut esimerkit kertovat tiivistetysti kuinka suomalainen metallimusiikki ja siihen liittyvä kulttuuri ovat kasvaneet marginaalisesta alakulttuurista laajaksi kulttuuriharrastukseksi ja valtakunnalliseksi vientituotteeksi. Suomen Washingtonin suurlähetystön artikkeli ”Raskas metalli löi läpi” vuonna 2007 julkaistussa ulkoministeriön kirjassa Suomi ulkomaisissa tiedotusvälineissä 2006 toteaa, että vuosi 2006 oli "raskaan suomalaisen metallimusiikin juhlaa Yhdysvalloissa" keskilännen maalaiskaupungeista suuriin metropoleihin molemmilla rannikoilla. Lähempi katsaus ulkoministeriön kirjaan osoittaa, että suomalaiset metalliyhtyeet nauttivat vuoden 2006 aikana suurta suosiota USA:n lisäksi myös muun muassa Iso-Britanniassa, Australiassa ja Kroatiassa. Vaikka Lordin Euroviisuedustus ja -voitto toukokuussa 2006 olivatkin omalta osaltaan merkittäviä tapahtumia suomalaisen raskaan rockin lopullisessa läpimurrossa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin, läpimurto on todellisuudessa vähintäänkin yhtä paljon HIMin, Nightwishin, Children of Bodomin, Amorphiksen ja Apocalyptican kaltaisten ulkomailla jo pitkään tunnettujen suomalaisten yhtyeiden ansiota.

Maailmalla menestyvien yhtyeidemme lisäksi paljastavimmat merkit metallimusiikin yhteiskunnallisesta ja kulttuurillisesta merkityksestä löytyvät metallikulttuurimme laajasta levinneisyydestä halki Suomen ja muun maailman. Yhtäältä siitä kertovat Suomen lukuisat metallimusiikkiin erikoistuneet festivaalit, rock-klubien metallitarjonnan suosio läpi kalenterivuoden sekä Suomeen matkustavat japanilaiset, keskieurooppalaiset ja eteläamerikkalaiset rock-turistit, jotka tulevat maahamme ensisijaisesti siksi, että kaikki yhtyeemme eivät tee kiertueita ulkomailla. Toisaalta siitä kertovat myös amerikkalaisen nuorisokulttuuriin erikoistuneen Hot Topic-kauppaketjun valtava HIM-tuotevalikoima, Children of Bodomin listasijoitus (22.) Yhdysvaltain Billboard-listalla keväällä 2008, Ympäri USA:ta keväällä 2008 kiertänyt Pagan Fest, jossa osa pääesiintyjistä oli suomalaisia (Ensiferum, Turisas)  ja USA:n Pohjois-Carolinassa tapaamamme nuori amerikkalainen mies, joka oli aloittanut omatoimisesti opiskelemaan Suomea ymmärtääkseen lempiyhtyeensä, Korpiklaanin, sanoituksia. Kaikki nämä ovat käytännön esimerkkejä siitä, että metallimusiikki on usein sen harrastajille muutakin kuin pelkkä mieluisa musiikkilaji. Metalli ja sen ympärillä olevaan kulttuuriin osallistuminen pitää sisällään esimerkiksi aktiivista konsertissa käymistä, kulttuuriturismia ja itseopiskelua.

Vaikka suomalainen metallimusiikki ja -kulttuuri ovatkin olleet osa kulttuurimme kirjoa jo 30 vuotta ja koko musiikkilaji on todellakin viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut yhdeksi merkittävimmistä kulttuurimme vientituotteista, siihen liittyvää tai siihen keskittynyttä tutkimusta on tehty erittäin rajoitetusti. Kokonaisvaltaista tutkimusta siitä, mitä metallimusiikki merkitsee metallikulttuuriin osallistujille suomalaisessa yhteiskunnassa ja ulkomailla ei ole tehty käytännössä ollenkaan. Metallimusiikkiin liittyvä tutkimus ja akateeminen keskustelukin on lähinnä liittynyt metallimusiikin ja saatananpalvonnan yhteyksien käsittelemiseen tai esimerkiksi metallimusiikin kuuntelun ja sosiologisten tai psykologisten ongelmien syy-seuraussuhteen tutkimiseen. Kaiken kaikkiaan (ongelmalähtöisetkin tutkimukset huomioon ottaen) tutkimusta metallimusiikista ja -kulttuurista on hyvin pienessä määrin verrattuna siihen, kuinka laajasta ja merkittävästä kulttuurin osa-alueesta on kysymys. Kenties huolestuttavampaa on vielä se, että metallimusiikin myönteiset puolet, joilla Suomea myös ylpeinä viedään maailmalle, vaikuttaisivat olevan tutkimatta lähes kokonaan. Koska metallimusiikkia ja -kulttuuria on tutkittu niin kapeasti, rajallisilla aihevalinnoilla ja usein sosiologisten tai psykologisten ongelmien selvittämisen lähtökohdista, vuonna 2008 käynnistynyt tutkimusprojektimme on lähtökohdiltaan laajempi ja kattavampi kuin yksikään aiemmista metallimusiikkiin liittyvistä Suomessa tehdyistä tutkimuksista. Tutkimme ensisijaisesti metallimusiikin merkitystä suomalaisille faneille sekä eri metallialan toimijoille konserttijärjestäjistä artisteihin ja median edustajiin, mutta taltioimme myös ulkomaisten metallifanien ja artistien näkemyksiä voidaksemme vertailla suomalaisten ja ulkomaalaisten metallikulttuuriin osallistuvien ihmisten näkemyksiä toisiinsa.

Tutkimusprojektiin osallistuu sekä suomalaisia että amerikkalaisia yliopisto-opiskelijoita ja henkilökuntaa. Tutkimuksen inspiraatio juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että suurella yleisöllä vaikuttaisi edelleen olevan ennakkoluuloja niin metallimusiikkia kuin sen faneja ja artistejakin kohtaan. Kun siihen lisätään aiemman metalliin liittyvän tutkimuksen yksipuolisuus ja ongelmalähtöisyys, on varsin yleistä, että metallimusiikista ja metallikulttuuriin osallistuvista ihmisistä tehdään edelleen helposti pinnallisia yleistyksiä ja fanit luokitellaan tiettyihin kategorioihin varsin kevein perustein. Tavoitteenamme on monivuotisen projektimme avulla kumota joitakin yleisimmistä myyteistä ja stereotypioista, joita ihmisillä on sekä metallimusiikista että sen harrastajista. Koska kokonaisvaltaista tutkimusta metallimusiikin merkityksestä ei vielä ole tehty, tutkimustuloksemme esittelevät uusia näkökulmia koko globaaliin metallikulttuuriin. Tutkimuksemme tulokset ovat valmistuttuaan hyödynnettävissä useilla eri tieteenaloilla, mukaan lukien viestintätieteet, sosiologia, kulttuurintutkimus, kulttuuriantropologia ja taloustiede. Oletamme tutkimustulostemme selittävän suomalaista nykykulttuuria ja maailmanlaajuista metallikulttuuria niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin ja tarjoavan sekä akateemiselle tiedeyhteisölle että suurelle yleisölle uudenlaisia havaintoja ja näkökulmia metallikulttuuriin.

Takaisin etusivulle